Halusin jakaa teille hieman ajatuksia ihmismielestä, se on ihmeellinen asia.

Mulla on takana pitkä masennuksen ja kivun täyteinen talvi. Aika on mennyt siihen, että taistelen kipujen kanssa enkä jaksa tehdä oikein mitään. Siksi blogikirjoittaminenkin on jäänyt. Poistun todellisuudesta pelaamisen ja elokuvien kautta. Vaikeaa se on myöntää, mutta usein rakennan todellisuuteni pelien ja sarjojen maailmaan. tähän on aika tulla muutos! Haluan sen kertoa teille, jotta todellisuudesta tulee totta.

Olen aina ollut kiinnostunut buddhalaisuudesta, erityisesti zenbuddhalaisuudesta, ja olen tutustunut erilaisiin meditaatiokeinoihin japanilaisen perinteen kautta. Silloin tällöin kuuntelen äänikirjoja ja viime viikonloppuna kuuntelin sellaisen äänikirjan kuin "Ikigai: pitkän ja onnellisen elämän salaisuus japanilaisittain". Se on japanilainen filosofinen käsite, joka viittaa johonkin, joka antaa ihmiselle merkityksellisyyden tunteen tai syyn elää. Sana ikigai muodostuu sanoista iki, 'elämä' ja kai, 'omien odotusten ja toiveiden toteuttaminen'. japanilainen sana, lause tai jokin kysymys siitä, Mikä on elämän tarkoituksesi? Kirja haastoi minut kuuntelemaan sen ajatuksella ja soveltamaan siinä kerrottuja tapoja omaan elämään.

Siinä kerrottiin japanilaisesta psykoterapia muodosta, jota ilmeisesti käytetään psykiatrisissa laitoksissa tai vastaavissa. Kirjasta saat paremman käsityksen siitä. Mutta se on sellainen viisivaiheinen terapiasessio, jonka voi muokata omaan elämäntilanteeseen sopivaksi. itselle aloitin seuraavanlaisen; aluksi vietin aikaa ajatuksieni kanssa ja meditoin luonnossa. Toisessa vaiheessa kävin läpi ajatukset, jotka heräsi meditoidessa. Sen voi tehdä vaikka läheisiten tai terapeutin kanssa. Kolmannessa vaiheessa ne puretaan tekemiseen esimerkiksi piirtämällä, tai vaikkapuutarhatöihin. Itse rupesin tekemään koruja. Neljännessä vaiheessa ihminen alkaa pohtimaan elämäntarkoitustaan ja tässä vaiheessa pakkotoiminta on jo jäänyt taka-alalle. Minulla se oli sitä pelaamista ja sarjojen katselua päivästä toiseen. viimeinnen vaihe on todellisuudessa eläminen. Tekeminen sitä, mitä haluaa elämällään tehdä. Minulla se on jousiammunta ja vaikuttaminen.

Eilen kun aloitin meditoinnin asetuin parvekkeen pöydän äärelle katsomaan ja kuuntelemaan luontoa. katseeni kohosi taivaalle, jossa leijui pilviä. Yhtäkkiä mieleeni kumpusi ajatuksia luonnon ihmeellisyyksistä. Haluan jakaa kanssanne muutamia ajatuksia, jotka nousivat esiin meditoidessani.

Elämä: Elämä lipuu ohitsemme, kuin pilvi. Se on kuin soliseva puro. Se ei takaisin tule, se lipuu koko ajan eteenpäin. Muuttaa muotoaan ja kokoaan. Mennyttä emme saa takaisin, mutta uusia pilviä ja vesiä tulee. Ne ovat kuin uusia mahdollisuuksia.

Ihminen on kuin puu: Ihminen on kuin puu. Juuret antavat sille elämän. Tuulessa ja tuiskeessa se horjuu, mutta se ei kaadu, koska juurilta se saa voiman. Oksat ovat kuin polkuja, joita se on kulkenut. Valintoja, joita se on tehnyt. Lehdet ovat päämääriä ja saavutuksia. Vuosirenkaat vahvistavat sitä ja antavat lisäkokemusta. Syksyn tullen ne saavutukset jätetään taka-alalle, ja se lepää talven näkemällä. Se aloittaa uudestaan, uusi mahdollisuus.

Muistot: Vaikeitakaan elämän kokemuksia ei voi poistaa käsittelemällä niitä, mutta niitä voi ymmärtää. Ne ovat vain kuin varjo, joka kulkee mukanamme. Niistä ei tarvitse ahdistua tai tarvitse pelätä. niitä ei tarvitse ymmärtämisen jälkeen käsitellä, koska ne eivät muuta elämää. Se mitä NYT teet, muuttaa elämäsi suunnan.

Mieli on käsittämätön asia, se on voimavara ja keino selviytyä. Kunpa ihmiset osaisivat käyttää sitä nykyaikana. Tällaisena tekniikan ja sosiaalisen median aikana on tärkeää muistaa, että me olemme vain ihmisiä. Emme ole koneita, jotka pystyvät toimimaan yötä päivää samalla teholla. Olen kuullut paljon yhteiskunnan vaatimuksesta siitä, että yhteiskunnan ja teknologian ja myös ihmisen täytyy kehittyä, fyysisesti ja henkisesti.

Tässä olen aivan eri mieltä. Miksi sen täytyy kehittyä? Miksi me tarvitsemme asioita enemmän? miksi asioiden täytyy olla nopeampaa. Kuten Tommy Hellsten ajatus sanoi, mitä me juoksemme perässä? Mitä me juoksemme karkuun? pakenemme vain itseämme, pahaa oloamme ja todellisuutta. . Meillä on menneisyytemme traumat. Ja meidän täytyy pysähtyä kohtaamaan ne todellisuuden haavat ja traumat. Yritämme niitä korjata ja poistaa pinnallisuudella. Mutta niitä ei voi eikä tarvitse poistaa, ne ovat osa elämäämme ja kulkevat mukanamme. Ne pulpahtavat välillä pintaan kuin vesikuplat, mutta katoavat kun emme huomioi niitä. Ja elämä jatkuu.

Some-epidemia on tänäpäivänä vakavin mielenterveysongelma

Kaupungilla ja luonnossa liikkuessani sydäntäni särkee katsoa, kun lapset, nuoret ja aikuiset kävelevät puhelin kädessä tai kuulokkeet korvilla, keinotekoisen teknologian maailmassa, pelien ja videoiden maailmassa. Muistavatko he saavuttuaan päämääräänsä mitä tapahtui matkalla, kun he kävelivät paikasta A paikkaan B? Olen varma, että he eivät muista mitään todellisesta elämästä. Tajusivatko he matkan aikana, mihin he ovat menossa?

Tätä on nykypäivä. Samalla tavalla ihmisissä näkyy pinnallisuus, jolla he yrittävät peittää pahan olonsa. He yrittävät näyttää, että heillä menee hyvin. On kalliit autot, kallis talo ja velat sen takia ja sitä voivotellaan isoon ääneen. Väittäisin, että sellaisessa kodissa lapsi ei ole lapsi. Vanhemmat raatavat vain työssään aamusta iltaan. Fyysisesti aamusta iltapäivään ja henkisesti iltapäivästä myöhään yöhön. jolloin heidän pitäisi keskittyä itseensä ja läheisiin. Ja minkä takia he näin toimivat? Jotta he tukahduttavat todellisen elämän vaikeudet ja oman itsensä ja ulospäin näkyvän sekasorron heidän sisällään.

Elämässäni raha on menettänyt paljon arvoa ja merkitystä. Mitä sitten vaikka olen köyhä? Mitä sitten vaikka minulla ei ole autoa, joka helpottaisi liikkumistani vammaisena? Mitä sitten vaikka asun pienessä vuokra-asunnossa, johon juuri ja juuri pystyn maksamaan vuokran? Sen sijaan mikä tärkeintä, minulla on rakas ja huolehtiva sisko ja hänen ihana tyttönsä. Liljan kanssa ja hänen hoitamisestaan saan niin paljon itseluottamusta, että mitään muuta en tarvitse. Minulla on mahtava fysioterapeutti, jonka avulla pysyn vammasta ja sairauksista huolimatta toimintakykyisenä. Minulla käy kotihoito ja avustaja joka päivä, jotka huolehtivat, että pärjään tässä ja nyt. Minulla on rakas harrastus, jousiammunta, joka on tuonut mahtavia ihmisiä ympärilleni. Kivuista huolimatta olen taas jatkanut sitä, koska se pitää minut kasassa ja elämässä kiinni.

Toivon, että nämä ajatukset antavat teille jotain pohdittavaa ja inspiraatiota omalle matkallenne kohti parempaa mielenterveyttä vahvaa itseluottamusta.

Kiitos, että jaksoitte lukea ajatuksiani. keskustellaan aiheesta somessa!