Uskonnon uhri

Ahdasmielinen uskonyhteisö teki erilaisuudestani häpeän, sekä aiheutti pelotteluillaan pienelle lapselle elinikäisiä traumoja.

Vanhoillislestadiolaisuus on luterilainen lestadiolaisen herätysliikkeen suurin suuntaus, joka kuitenkin varsin paljon eroaa valtavirran luterilaisuudesta kuten osa muistakin lestadiolaisuuden suuntauksista, muun muassa pitämällä ihmisen ääneen julistamaa synninpäästöä.

Erosin yhteisöstä pääsiäisenä 2017 ja kirkosta erosin jouluna 2021. Olen vakaumukseltani ateisti. Minua on muutaman vuoden kiehtonut Aasialaisen- ja erityisesti japanin kulttuuri sekä Zen-Buddhalaisuus, joka ei niinkään ole uskonto vaan elämänfilosofia.

"Elä tässä ja nyt, ei jossain toisella puollen, tuolla tuntemattomassa tulevaisuudessa."

Olen vanhoillislestaadiolaisesta perheestä lähtöisin, jossa henkinen väkivalta ja puhumattomuus vallitsi ja ohjasi elämän kulkua. Minulla on 15 sisarusta, mutta lähinnä pikkusiskojen kanssa tekemisissä. He ovat olleet lapsesta saakka minulle suurin tuki ja turva vaikeina hetkinä.

Niinkuin seuroissa aina paasattiin siitä, että valmistautukaa taivasten valtakuntaan "Olkaa valmiita kuolemaan, sillä hetki koittaa koska tahansa". Ajatus alkoi entistä enemmän ahdistamaan. tuntui, että tulevaisuudessa ei ollut muuta kuin kuoleman odotus. Ymmärsin, elämää on elettävä tässä ja nyt. Ei jossain toisella puollen, tuolla tuntemattomassa tulevaisuudessa.

lähteet: https://fi.wikipedia.org/wiki/Vanhoillislestadiolaisuus